STT kertoi 29.10. irtisanovansa kaikki journalistiset työntekijänsä ja uutis- ja kuvatoimistotoiminnan päättyvän maaliskuussa 2027. (Mailandinkin käyttämä tiedote- ja uutishuonepalvelu STT Info sen sijaan jatkaa toimintaansa.)
Uutistoiminnan päättyminen on iso kolaus, jonka merkitys tuntuu valkenevan useimmille hitaasti. ”Aika ajoi STT:n ohitse”, oli yksi pinnallisimmista kommenteista. Kyllä, aika ajoi liiketoimintamallin ohi, mutta uutisten tarve ei katoa minnekään. Uutistuotanto on median ravintoketjun tärkein lenkki. Luotettavat, autenttiset uutiset – itse tuotetut tai ostetut – pitävät yleisön kiinnostuneina ja koko mediaekosysteemin sykkeessä. Kysymys onkin siitä, kuka tai mikä tyhjiön täyttää, kun kotimainen uutistuotanto hupenee.
Sama miina on purettavana monissa maissa
Mediamaailman mannerlaattojen liikkeet ovat yllättäneet kansalliset uutistoimistot pahan kerran. Vajaassa parissakymmenessä vuodessa teknologiayhtiöt ovat kahmineet ensin mainosrahoista ja pian uutisten kierrätyksestäkin suurimman osan. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, eikä sen totaalisuutta ei ymmärretty.
STT:n kaltaisia kansallisia uutistoimistoja on lähes kaikissa Euroopan maissa ja suuressa osassa muuta maailmaa. European Alliance of News Agencies -järjestöön kuuluu yli 30 uutistoimistoa. Ne tuottavat uutisia, kuvia ja muuta journalistista sisältöä medioille. STT:n kaltaisia toimijoita ovat esimerkiksi Ruotsin TT, Norjan NTB, Tanskan Ritzau, Saksan dpa ja Ranskan AFP.
Uutistoimistojen toimintamallit kuitenkin vaihtelevat. Osa on mediayhtiöiden omistamia, osa yksityisiä yrityksiä ja osa valtion omistamia tai rahoittamia.
Globaalia huttua ja veikeää paikallisjuttua
Journalistiliiton puheenjohtaja Marjaana Varmavuosi kommentoi Helsingin Sanomissa, että on kova homma saada päättäjät näkemään kansallisen uutistoimiston merkitys.
Uhkana on, että suomen kielellä, suomalaisille yleisöille tuotettujen uutisten määrä vähenee ja laatu heikkenee. Suomen Lehdistö kertoi 5.11., että maakuntalehtien toimittajavahvuus puolittui 20 vuoden aikana.
Mediatalot ovat rakentaneet uusia liiketoimintamalleja, joilla uutisista maksettaisiin reilu hinta. Aivan liian pitkään ne luottivat brändiensa voimaan ja jakoivat uutiset ilmaiseksi verkkoon ja sitä kautta somekanavien raadeltaviksi.
Tällä hetkellä monet laatumediat lainaavat tiuhaan kokonaisia artikkeleita New York Timesista, Der Spiegelistä ja muista lähteistä. Sen lisäksi kansainvälisestä uutisvirrasta sisältöä kopioidaan, käännetään ja editoidaan. Somessa tullaan näkemään kokonaan tekoälyllä sekunnissa kasattuja uutisia, ja todennäköisesti nähdään jo.
Mutta päinvastaisiakin esimerkkejä on. Suomenkielistä luomu-uutistuotantoa tekevät yllättävän terhakasti pienet paikallislehdet ja ilmaisjakelulehdet. Ne kertovat oman kylän tai kaupunginosan asioista, jotka koskettavat alueen asukkaita. Yleensä aviisia tuottaa yksi kokenut toimittaja, joka tekee itse melkein kaiken. Mainostajiakin riittää.
STT:n uutistuotannon loppuminen koskettaa niitä medioita, jotka jäävät globaalin ja paikallisen väliin.
Muissa Pohjoismaissa uutistuotanto kannattaa – mutta Suomen valtiolta ei nyt rahaa heru
STT:n toiminnan jatkamiseksi ja rahoituksen löytämiseksi on polkaistu liikkeelle työryhmä, jossa on vanhoja akateemisia nimiä. Siksi ei ole yllättävää, että sieltä on toiveikkaasti liputettu julkisen palvelun organisaation puolesta. Se tarkoittaisi käytännössä ”STT-lakia”, jolla toiminta sementoitaisiin.
Turha toivo. Mikään puolue ei voi luvata STT:lle rahaa. Kaikki tietävät, että valtion kassasta puuttuu joka vuosi toistakymmentä miljardia. Sen rahoilla on kriittisempiäkin kohteita.
Tarvitaan muita riskinottajia – media- ja viestintäyrittäjiä, pääomasijoittajia ja strategiakonsultteja. Porukka, jolla olisi businessintressi ja pääomaa pesämunaksi. Kannattavaa toimintamallia ja kasvupolkua voisi peilata eurooppalaisista uutistoimistoista, sillä esimerkiksi TT, NTB ja Ritzau tekevät voittoa. Olisiko pohjoismaisen yhteistyön aika?