Aamuyöllä perjantaina 15.5. monet pääkaupunkiseudun asukkaat havahtuivat hävittäjien ääniin. Ilmavoimat oli määrännyt kalustonsa liikkeelle torjumaan epäiltyä drooniuhkaa, joka kohdistui Helsingin ja Porvoon alueelle Suomenlahden rannikolla. Siellä sijaitsee muun muassa Nesteen öljynjalostamo.
Alueellinen vaaratiedote julkaistiin kello 3.49 YLE:n ja muilla uutissivustoilla sekä 112-sovelluksessa. Seudun 1,8 miljoonaa asukasta kehotettiin pysymään sisätiloissa. Itse heräsin puhelimen sointiin viiden aikaan.
Vaara ohi -viesti tuli kello 7.06, ja siitä lähtien on perattu tapahtunutta. Puoliltapäivin järjestetyssä tiedotustilaisuudessa puolustusvoimat ja sisäministeriö kehuivat toisiaan. Yhteistyö oli toiminut niin kuin pitikin. Samalla kävi ilmi, että tieto uhasta oli saatu jo kello yksi yöllä, tunteja ennen vaaratilanteen julistamista.
Toimenpiteet uhkatiedon saamisesta siihen, kun Hornetit nousivat ilmaan, sujuivat suunniteltuun tapaan. Sen sijaan viestintä kansalaisille oli kaukana vakuuttavasta. Myös siviilihallinto yllätettiin aamutossuissaan. Lehtitietojen mukaan Helsingin pormestari heräsi kuudelta ja tieto vaaratilanteesta tavoitti hänet kaksi tuntia sen julistamisen jälkeen.
Drooniuhka paljasti aukkoja kriisiviestinnässä
Pääkaupungin nukkuva pormestari on merkki siitä, että kriisiviestinnän operatiivisessa komentoketjussa on aukkoja.
Ymmärrettävän niukassa tiedottamisessa jäi epäselväksi, miten pelastuslaitoksia ja terveydenhoitoa informoitiin vaaratilanteesta. Pääministerin tiedotustilaisuudessa puolustusvoimien edustaja kommentoi, että ei tässä kaikkia millään ehditä erikseen huolehtia. No ei varmasti, jos automaattista ratkaisua ei ole valmisteltu ja harjoiteltu.
Yhteenvetona käteen jää, että toimenpiteiden kulkua ei ole suunniteltu riittävästi eikä johtamisvastuita ole määritetty selkeästi – tai ne eivät toimineet. Niin tai näin, viestintää ei ole pidetty yhtä tärkeänä kuin lentämistä. Mutta myös siviilihallinnon on toimittava, jos väestöön kohdistuu todellinen uhka.
Pääministeri peitti turhautumisensa taitavasti. Vain sivulauseena lipsahtanut kommentti varoitusjärjestelmän rahoituksen myöntämisestä jo viime vuonna kertoi, mitä hän todella ajatteli. Ehkä pääministeri voisi harkita kriisiviestinnän simuloinnin kilpailuttamista. Se ei maksa paljon, ja viestintätoimistot pystyvät toimimaan nopeasti.
Sitten Helsingin pormestarikin voisi jatkossa nukkua ainakin toinen silmä kiinni.