Yhä useampi nuori hyödyntää tekoälyä koulutehtävissä, joskus inspiraationa, mutta toisinaan myös korvaamassa oman ajattelun ja ponnistelun. Jos oppilas antaa tekoälyn tehdä tehtävät puolestaan, jää väliin se prosessi, jossa oppiminen oikeasti tapahtuu: epävarmuuden sietäminen, virheiden tekeminen ja oman ymmärryksen rakentaminen.
Tekoälyn vaikutukset eivät rajoitu oppilaitoksiin, vaan näkyvät myös työelämässä. Se voi vapauttaa aikaa ja tehostaa prosesseja, mutta se voi myös muuttaa käsitystä asiantuntijuudesta. Jos työntekijä käyttää tekoälyä jatkuvasti päätösten, tekstien tai analyysien tekoon ilman omaa pohdintaa, oma ammatillinen syvyys ei kehity. Työstä tulee silloin toistamista, ei oivaltamista. Miten siis käy tulevaisuuden asiantuntijoille – onko heitä ja millainen heidän todellinen osaamisensa on?
Ajattelun taito on tulevaisuuden tärkein työväline
Asiantuntijuuden pitäisi rakentua kokemuksesta ja reflektoinnista. Siitä, että ymmärtää miksi jokin ratkaisu toimii eikä vain, miten sen saa tekoälyltä valmiina. Jos tämä kehä katkeaa, yhteiskunta voi ajautua tilanteeseen, jossa osaaminen jää pinnalliseksi ja kriittinen ajattelu rapistuu. Ihmiset tottuvat tiedon kuluttamiseen eikä sen tuottamiseen. Tekoäly tekee tiedon saavutettavaksi, mutta se ei tee ihmisestä ajattelijaa. Vastuu ymmärtämisestä säilyy ihmisellä.
Hyvä asiantuntija ei vain tiedä faktoja aihealueistaan, vaan osaa myös arvioida, tulkita ja soveltaa tietoa. Jos päätökset tuotetaan tekoälyllä, ihminen menettää harjoituksen ja kokemukset, jotka kehittävät arviointikykyä. Pitkällä aikavälillä yhteiskuntaan alkaa siis syntyä ”tekoälyavusteisia työntekijöitä”, mutta ei uusia asiantuntijoita. Sama koskee myös viestinnän tekijöitä: jos ajattelu ulkoistetaan tekoälylle, katoaa se inhimillinen tulkinta, joka tekee viestinnästä merkityksellistä. Tämä kehitys uhkaa paitsi yksilön osaamista myös yhteiskunnan innovatiivisuutta ja päätöksenteon laatua. Tässä kohtaa kysymys ei enää ole pelkästä työvälineestä, vaan ajattelun tavasta. Tekoäly haastaa meitä pohtimaan, mitä osaaminen ja asiantuntijuus todella tarkoittavat, ja mitä me olemme valmiita ulkoistamaan.
Miten tekoälyä käytetään asiantuntijuuden tukena?
Tekoäly voi toimia omien ajatusten kehittäjänä. Se voi haastaa omaa ajattelua ja antaa vaihtoehtoja tai vastanäkemyksiä. Sen avulla asiantuntija voi ohjata omaa ajattelua kohti syvempää ymmärtämistä. Tekoäly kannattaa siis nähdä kysymisen ja kokeilun välineenä, ei tehtävien suorittajana. Kun ihminen käyttää tekoälyä ideoiden, vertailun ja reflektion tukena, hänen oma ajattelunsa vahvistuu sen sijaan, että se korvautuisi.
Kun asiantuntija pyytää tekoälyä selittämään monimutkaisen asian eri näkökulmista tai kyseenalaistamaan omat oletuksensa, hän kehittää samalla omaa ajattelun joustavuuttaan. Tekoäly ei siis ajattele puolestamme, mutta se voi auttaa näkemään, miten itse ajattelemme. Tällöin se toimii työkaluna ammatillisen kasvun ja oppimisen kehittämisessä.
Monimutkaisten asioiden tiivistäminen ja isojen kokonaisuuksien kokonaiskuvan kirkastaminen voivat antaa pohjan, johon asiantuntijan on helppo rakentaa omaa ymmärrystä. Kun tekoäly luo pohjan, asiantuntija voi keskittyä siihen, mikä on olennaista – sisällön ja ymmärryksen kehittämiseen. Oikein käytettynä tekoäly voi siis laajentaa näkökulmia ja nopeuttaa oppimista, mutta se ei saa koskaan ottaa ohjaksia.
Tekoäly voi myös tukea eettistä ja kriittistä ajattelua. Koska tekoäly ei ole neutraali, asiantuntijan on ymmärrettävä sen taustalla olevat rajat ja vinoumat. Kun ihminen oppii arvioimaan tekoälyn tuottamaa tietoa kriittisesti, hän vahvistaa samalla omaa ammatillista selkärankaansa. Eettinen lukutaito on tulevaisuuden asiantuntijuuden perusta.
Lopulta tekoälyn ja ihmisen suhde on parhaimmillaan kumppanuutta. Tekoäly voi inspiroida ja tarjota uusia näkökulmia, mutta ihminen luo merkityksen. Se, mikä tekee ajattelusta ja työstä inhimillistä, on kyky oivaltaa, tulkita ja tuntea. Tulevaisuuden asiantuntijuus ei rakennu vastakkainasettelulle – ihmiselle tai koneelle – vaan sille, miten ne voivat yhdessä ajatella paremmin.
Oikotietä onneen ei ole, mutta tyhmä ei tarvitse olla. Tekoäly on tullut pysyäkseen. Opetellaan siis käyttämään sitä oikein. Tulevaisuuden asiantuntijuus syntyy niille, jotka osaavat yhdistää teknologian mahdollisuudet ja inhimillisen ymmärryksen.