Ulkoministeriön Kauppapolitiikka-lehti tiivistää (27.9.2022) johtopäätöksensä markkinoiden muutoksesta otsikkoon ”Venäjän kokoinen aukko”. Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vastaan ja etenee tappiosta toiseen, mutta vaikutukset Suomen talouteen, yrityksiin ja kansalaisiin tulevat vaikuttamaan pitkään. Tästä sietääkin puhua.
Sodan alkupäivistä lähtien suomalaiset yritykset ovat vetäytyneet Venäjän-markkinoilta sitä tahtia, mikä kenellekin on ollut mahdollista. Hitaimmin se onnistuu niiltä, jotka ovat investoineet siellä tuotanto- tai liiketiloihin. Vuokrasopimuksista pääsee irti nopeasti, vaikka kalliiksi se tulee. Omistuksien kanssa kipuillaan, koska alihintaan myyminen pakkotilanteessa tarkoittaa yrityksille suuria menetyksiä – ja sekin heijastuu Suomen talouteen.
Aikanaan nämä haavat on laastaroitu, ja on katsottava eteenpäin. Suomelle tulevat lähivuosina muodostumaan entistä tärkeämmiksi läntiset lähinaapurit – Pohjoismaat, Baltian maat, Puola ja Saksa. Monet ovat lisäksi avanneet jo vientikanavia myös Hollantiin ja Iso-Britanniaan. Joillakin aloilla Ranska, Italia ja Espanja ovat elintärkeitä kumppaneita.
Suomi auttaa parhaiten omaa talouttaan kasvattamalla ulkomaankauppaansa. Kun yritykset tutustuvat eri maiden kilpailutilanteeseen ja kehittävät sen mukaisesti tuotteitaan, lisäarvo ja kannattavuus kasvavat.
Viestinnän kannalta tämä tarkoittaa avoimuuden lisäämistä, kielitaidon vahvistamista ja tuoteajattelusta ilmiöiden ja ajatusjohtajuuden tasoille pyrkimistä.
Vanha vitsi ”kyllä hyvä tuote myy itse itsensä” on ollut liiankin totta takavuosina. Hyvä tuote myy, jos se tulee kiinnostavasta, laadukkaasta ja vastuullisesti toimivasta yrityksestä. Hyvä tuote myy, jos se tuodaan helposti esille verkossa jo ennen kuin myyjä on suutaan avannut tai lentolippuaan ostanut.
Mitä kansainvälisemmillä markkinoilla toimitaan, sitä tärkeämpää on ymmärtää, että omanapaisuus ei toimi. Kaikki argumentit on rakennettava vastaamaan asiakkaan kysymyksiin, ei kertomaan omasta erinomaisuudesta. Viestien kirkastamisessa olemme ihan taitavia, mutta se vaatii tekemistä.
Suomalainen koulujärjestelmä on niittänyt kehuja maailmalla varsinkin takavuosina, mutta jostakin kumman syystä aliarvostamme sitä itse. Aivan liian usein kuulen tyhjänpäiväisiä väitteitä, että ”kouluruotsi ahdistaa” tai ”osaan englantia, koska pelaan nettipelejä”. Aikuisten sukupolvien tehtävä on puhua koulutuksesta arvostavasti, ja nuorten on syytä nöyrtyä opettelemaan ruotsia, saksaa, ranskaa ja Aasian valtakieliä, jos aikovat työskennellä kansainvälistyvissä yrityksissä.
Tarpeellisista kielistä oma sukunsa ovat slaavilaiset kielet. Venäjä on tehnyt itsestään paarian ainakin sukupolveksi, mutta venäjän, ukrainan tai valkovenäjän alkeilla saa jo tolkkua monista muista eurooppalaisista kielistä. Kun tunnet kyrilliset aakkoset (jotka vaihtelevat hieman kielten välillä), pystyt varsin pian lukemaan auttavasti bulgariaa ja serbiä sekä tunnistamaan sanoja puolan, tsekin, slovakian ja moldovan kielistä. Tämä osa Eurooppaa on ja pysyy meille tärkeänä kaupan kannalta sekä pätevän työvoiman lähteenä.
Itse olen huomannut, että jopa kreikkaa pystyy tavaamaan kyrillisten aakkosten pohjalta. Sanojen merkitykset tietenkin vaihtelevat, mutta hämmästyttävän usein törmää lainasanoihin, joiden merkitys onkin tuttu. Uusi maailma avautuu kirjain kerrallaan.
Tässä tulemme johtopäätökseen: kasvattaaksemme ulkomaankauppaa, koulutuksen pitää tukea kulttuurien tuntemusta, joihin kielet ovat tärkein avain. Opiskelkaa kieliä sekä nuorena että aikuisena. Oppiminen on ihmisen motivoivin tunne.
Alpo Räinä