Uteliaisuus on viestijän tärkein ominaisuus. Kirjoitustaito, tiiviit suhteet mediaan ja koulussa saadut opit tulevat vasta sen jälkeen. Ilman uteliaisuutta ja halua ymmärtää viestiminen on miltei mahdotonta. Jos sydän ei ole mukana, teksteistä tulee onttoja. Silloinkin, kun puhutaan yritysstrategiasta, vesieristeistä tai markkinakatsauksista.
Halu ja palo ymmärtää asioita vievät viestijän asioiden ja asiakkaiden ytimeen. Se tuo haastatteluhetkiin aitouden ja välittämisen. Se saa vastapuolen haluamaan puhua, antamaan itsestään enemmän ja auttamaan ymmärtämään. Kun tahtoo aidosti tietää, toinen tahtoo kertoa, mistä hänen asiassaan, pulmassaan tai työssään on kyse.
Olen ensimmäiseltä ammatiltani tutkija. Tein pitkän uran lääketeollisuudessa kehittäen astmalääkkeitä. Siellä opin, että tiede on loputon suo tai avaruus, josta ei koskaan tiedä tarpeeksi. Mitä syvemmälle menee, sitä paremmin tajuaa, ettei tiedä juuri mitään. Silti tutkijan sielu haluaa mennä juuri sinne.
Viestinnässäkään ei kannata olettaa, vaan kuunnella. Kuunnella asiakasta ja kysyä rohkeasti lisää niin kauan, että saa varmasti oikean kuvan asioista. Silloin artikkelit, viestintästrategiat ja brändiuudistukset etenevät oikeaan suuntaan ja yllätyksiltä vältytään. Tutkijan taustaani luottaen, en yleensä tee haastatteluihin kovinkaan tarkkaa runkoa kysymyksille, vaan keskityn ymmärtämään, mistä on kyse. Kun ymmärrän itse, osaan sen myös kirjoittaa.
Albert Einstein sanoikin: ”jos et osaa selittää asiaasi yksinkertaisesti, et ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin”. Se kiteyttää viestinnän ytimen. Unohda korulauseet, yritysjargoni ja kapulakieli. Keskity kertomaan asia vertaisellesi – älykkäälle ja inhimilliselle ihmiselle. Silloin sinussakin elää oman elämäsi Einstein.
Tutkijuus on antanut myös toisenlaisia eväitä. Se saa etsimään tietoa, suhtautumaan lähteisiin kriittisesti ja setvimään sotkuisista johtolangoista selkeitä kokonaisuuksia. Joskus on hetkiä, kun liika analyyttisyys pitää kuitenkin myös sysätä syrjään. Kaikkea ei aina tarvitse kaivaa pohjamutia myöten, vaan pitää osata piirtää raja siihen, mikä on riittävää.
Tutkijan ja viestijän aivot surraavat jatkuvasti, mutta ero ajatuksenjuoksussa on hiuksenhieno. Viestijän täytyy olla koko ajan perillä siitä, mitä yhteiskunnassa ja ympäristössä tapahtuu. Mikä puhuttaa mediassa, mitkä (mega)trendit ovat pinnalla juuri nyt tai pian nousemassa esiin? Entä mikä on jo menneen talven lumia? Tutkijan aivot, jotka meistä kaikista viestijöistä löytyvät, sitten yhdistelevät tätä kaikkea siten, että siitä on hyötyä asiakkaalle. Yhdistelmä pitää asiakkaan aallon harjalla.
Viestintätyö on ainutlaatuinen kombinaatio ajankohtaisuutta, tiedonjanoa ja inhimillisyyttä. Parasta tässä työssä onkin juuri se hetki, kun asiakas rentoutuu ja avautuu ja haluaa kertoa tarinansa. Se on lahja, jonka viestijä ottaa kiitollisena vastaan. Silloin ollaan siellä, missä pitääkin. Ytimessä.
Anni Turpeinen