Kun on ensin pari-kolmekymmentä vuotta sertifioitu ja optimoitu, nyt kestävä kehitys on vihdoin yritysten strategioiden keskiössä, Kaisa Hietala kertoi kestävän kehityksen ajattelun muodostumisesta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Jaakko Honko -luennolla. Hietala haastoi yleisöä kehittämään luonnon arvolle taloustieteellistä määritelmää, koska ilman sitä yritysten toiminnan kestävyyttä ei voi mitata.
Sertifioinnin aikakausi
Monien kansainvälisten yritysten hallitustehtävissä työskentelevä Kaisa Hietala totesi, että yritysten käsitys kestävästä kehityksestä on muuttunut ajan mukana. Kun kestävyys tuli yritysten viestintään, se näkyi ensin hurjana yritysvastuuraportointina. Painokset kasvoivat ja paperi kiilsi. Ja raporttien takakansissa oli rivi vihreitä leimoja kertomassa sertifioiduista prosesseista. Kaisa Huhtala nimittikin niitä vuosia ”sertifioinnin aikakaudeksi”. Voidaan sanoa, että kestävä kehitys ja yritysvastuu olivat lähempänä brändiä kuin strategiaa.
Pitkään se ei riittänyt. Markkinointikulut kasvoivat, kun kestävyydestä levitettiin sanaa monikielisinä painoksina.
Optimoinnin aikakausi
Nyt on pakko tuoda kestävyys tuotteisiin, jotta saamme lisäarvoa ja liikevaihtoa, sanoivat päättäjät. Tuotekehittäjät etsivät tapoja lisätä kierrätettyä materiaalia tuotteisiin ja korvata tai vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä. Kaisa Hietala kutsui tätä ”optimoinnin aikakaudeksi”.
Viime vuosina kestävyyden merkitys on alkanut nousta. Kiertotalousratkaisuja vauhditetaan ja toiminnan vaikutuksia mitataan. Silti yritykset ovat olleet ”kaksoishaasteen” edessä, Hietala sanoi. Riippumatta sitä, mitä kuluttajat sanovat mielipidetutkimuksissa, kaupan kassalla hinta ratkaisee, ei kestävyys. Vain 25 prosenttia kuluttajista ostaa kestävämmän tuotteen, vaikka se olisi kalliimpi.
Kestävyys liiketoiminnan ytimeen
Ratkaiseva muutos on hänen mukaansa tapahtunut vuodesta 2020 lähtien. Pandemia hajotti globalisaation perustan, hankintaketjut ja paljasti yhteiskuntien haavoittuvuuden. Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 osoitti, että esimerkiksi Euroopassa on mietittävä turvallisuutta ja riippuvuuksia arvaamattomista maista. Omavaraisuutta on vahvistettava ja omaa tuotantoa suojeltava.
Kestävyys nousi strategiselle tasolle vasta, kun kriisit olivat päällä ja päällekkäin. Jotta yritykset voivat todella mitata kestävyyttään, on luonnon arvolle saatava taloustieteellinen määritelmä. Yllättävän harvoja käsiä nousi yleisössä, kun Hietala kysyi kauppiksen tutkijoilta, kuka haluaisi sen kehittää. Miten yritysten kartuttama ekologinen arvo näkyy taseessa, hän jatkoi kysymystään.
Hietalan filosofinen pohdinta jatkui ajatuksella, että luontopääoma on vaikea käsite, koska siltä puuttuvat niin markkina, lainsäädäntö kuin kaupan vastapuolikin. Ihminenkin on vain osa ekosysteemiä, eikä pysty ohjaamaan luontoa. Siksi tarvitaan monitieteellistä tutkimusta sovittamaan yhteen talous ja luonto. Vaikeuskerrointa lisää se, että luonnon evoluution sykli on aivan eri tahdissa kuin yritysten päätöksenteko. Hietalan mielestä tulevaisuudessa johtajuus mitataan organisaatioiden muutoskyvykkyyden perusteella. Viimeistään tässä kohdassa yleisö ymmärsi, että huoneessa oli globaali ajattelija.