Kuinka en tiennyt? Tai pikemminkin, Tanska, miksi et kertonut?
Jos tämä tarina kuuluisi minulle, se olisi lukenut kissankokoisin kirjaimin jo lentokentän tuloaulassa. Olisi riimukirjoituksin kuvitettuja postikortteja ja avaimenperiä, joissa roikkuu sinisiä hampaita. Sillä mikään ei vedä vertoja tarinan voimalle, ja tämä tarina on tyrmäävä.
Tiimimme teki kesäkuussa matkan Kööpenhaminaan, ja reissun jälkimainingeissa selailin verkkoa sivistääkseni itseäni Tanskan historiasta. Eräässä tekstissä törmäsin hämmästyttävään ja vähän tunnettuun tietoon: laitteiden välisiä langattomia yhteyksiä varten kehitetty ratkaisu Bluetooth on nimetty tanskalaisen viikinkikuningas Harald I:n mukaan, joka hallitsi valtavaa Tanskan valtakuntaa noin vuosina 958-985 jaa.
Harald oli Tanskan ensimmäinen kristitty kuningas. Hänellä oli sininen, melkein musta hammas, joka oli kenties kurjan keskiaikaisen hammashoidon hedelmä tai silkka ilmentymä kuninkaan rakkaudesta mustikoihin. Niin tai näin, kauneusvirhe toi Haraldille lempinimen ”Blåtann”, “Sinihammas” eli ”Bluetooth”. Miten kiehtovaa! Oli pakko lukea lisää.
1990-luvulla muutamat suuret teknologiayritykset (mukaan lukien Nokia) tekivät yhteistyötä etsiessään yhteistä standardia laitteiden väliselle langattomalle yhteydelle. Nimen ”Bluetooth” kerrotaan löytyneen ruotsalaisen insinöörin Sven Mattissonin ja amerikkalaisen Jim Kardachin keskustellessa eräänä myöhäisenä iltana Skandinavian historiasta. He tuumivat, että erikoinen viikinki, joka oli tunnettu Tanskan ja Norjan yhdistämisestä ja tiettävästi taitava viestijä, tarjoaisi täydellisen koodinimen hankkeelle. Lopulta koodinimestä tuli varsinainen tavaramerkki ja maailmanlaajuisesti tunnettu brändi. Bluetooth-symboli on muodostettu Haraldin riimuaakkosin kirjoitetuista nimikirjaimista H. B.
Löysivätkö Mattisson ja Kardach nimen todella sattumalta, vai viettivätkö he kenties tuntikausia etsien viikinkien historiasta täydellistä tarinaa? Käännyttikö kuningas Harald tanskalaiset kristityiksi hyvästä tahdosta ja hurskaassa uskossa? Oliko Tanskan ja Norjan yhdistyminen seurausta veljellisestä ja sisarellisesta yhteenkuuluvuuden kokemuksesta vai raa’asta valloitusretkestä?
Bränditarinoita ei pidä lukea historiallisina totuuksina. Ne ovat pikemminkin satuja, jotka on keitetty kasaan historiallisista aineksista ja täydennetty parhailla mausteilla.
Onneksi en ole historioitsija, voin siis omaksua tarinan tekemättä yksityiskohtaista faktantarkistusta. Kiitos medialukutaidon, meillä on yhteisymmärrys siitä, että bränditarinoita ei pidä lukea historiallisina totuuksina. Ne ovat pikemminkin satuja, jotka on keitetty kasaan historiallisista aineksista ja täydennetty parhailla mausteilla.
Tanskalaista sielua etsimässä
En tiennyt Haraldista mitään, kun vaeltelin värikkään Nyhavnin kanavan vilkkaissa kortteleissa. Olimme saaneet ajattelemisen aihetta viestintämuseo Enigmassa. Minuun oli iskenyt erityisesti tanskalaisten korkea valmiustaso natsimiehityksestä selviytymisen jälkeisinä vuosikymmeninä. Demokratian nimissä harjoitettiin laajamittaista kansalaisten valvontaa tarkoituksena estää pahinta mahdollista toteutumasta. Elämä etelästä tulevan uhan alla tuntuu hyvin samaistuttavalta meille suomalaisille, jotka edelleenkään emme voi olla seuraamatta herkeämättä, mitä itänaapurissamme tapahtuu.
Myöhemmin meillä oli erittäin mielenkiintoinen tapaaminen Kresten Schultz Jørgensenin kanssa, joka on toimitusjohtajamme Alpon kollega ICCO:n (International Communications Consultancy Organisation) hallituksesta. Kresten kuvaili tanskalaisia ihmisiksi, jotka ovat koko ajan markkinoilla. ”Aina tapahtuu jotakin”, hän sanoi napsutellen sormiaan, ”olkaa nopeita, olkaa rehellisiä ja menkää suoraan asiaan”, hän neuvoi meitä sanoen, että tanskalaisilla on aina kiire jatkaa eteenpäin.
Näytti toden totta siltä, että Kööpenhaminan polkupyörät olisivat voineet polkea Välimerelle asti. Niin ne itse asiassa tekivätkin jo varhaisina aikoina, kun tanskalaiset kävivät kauppaa roomalaisten kanssa ja kulkivat aina Konstatinopoliin ja Kreetalle asti. Ilmapiirissä oli jotain selittämätöntä, joka virtasi päälleni kuin hunaja. Siisteys ja järjestys oli hyvin pohjoismaista, eloisuus vaikutti mannermaiselta, jopa eteläiseltä. Palasin kotiin potien tyypillisiä suomalaista matkan jälkeistä alakuloa ajatellen, että olemmepa pieniä ja jokseenkin vähemmän jännittäviä. Totta kai tanskalaiset ovat ulospäinsuuntautuneita ja itsevarmoja – he ovat olleet kansainvälisiä yli 2000 vuotta!
Eniten minua henkilökohtaisesti innostaa kuningas Haraldin ja Bluetoothin metatarina: insinöörit luovat maailmanlaajuisen, vallankumouksellisen teknologiabrändin historiallisten tapahtumien ja hahmojen, etymologian ja tarinankerronnan pohjalta.
Eniten minua henkilökohtaisesti innostaa kuningas Haraldin ja Bluetoothin metatarina: insinöörit luovat maailmanlaajuisen, vallankumouksellisen teknologiabrändin historiallisten tapahtumien ja hahmojen, etymologian ja tarinankerronnan pohjalta. Ammattilaisena, joka on luovinut eri positioissa liike-elämän, teknologian ja viestinnän parissa humanistisen tutkinnon turvin, saanen sanoa: älkää lintsatko historian tunneilta, tehkää se museovierailu, käykää konsertissa ja, hyvänen aika sentään, rekrytoikaa jo viimein humanisteja!
Näin se, mikä alkoi pyrkimyksenä ymmärtää tanskalaisia paremmin, uhkaa päätyä kirjoittajan henkilökohtaisen ristiretken huipentumaksi. Totean nöyrästi ja rehellisesti: kyse ei ole minusta, vaan teistä, pohjoismaiset ystävämme. Tehtäessä yhteistyötä ja liiketoimintaa ihmisten kanssa on ymmärrettävä, mistä he tulevat ja osoitettava kiinnostusta heitä kohtaan. Korjaan: on oltava kiinnostunut heistä. Ymmärtääkseen on kuunneltava. Tanska, olen pelkkänä korvana.
Larissa Rima, Senior Consultant
P.S. Nyt kun tiedät Harald Bluetoothin tarinan, katso mitä löytyy, kun kirjoitat hakukoneeseen ”bluetooth postcard” tai ”bluetooth key holder”. Menee hieno tarina hukkaan, eikö?